torstai 20. huhtikuuta 2017

Reflections of CSW61

The sixty-first session of the Commission on the Status of Women took place at the United Nations Headquarters in New York from 13 to 24 March 2017 and I had the opportunity to participate the event during the first week as an advisor to the Finnish delegation. CSW is the second largest event at the UN and it shows – the event gathers thousands of participants all over the world. During these two weeks the huge UN headquarter building looks very much like a global village run by women.  The general discussion is held in the huge General Assembly Hall that you can recognise from news clips. At the same time, the numerous conference rooms of the UN building are full of side events organised by permanent missions and UN entities. In addition to that, NGOs are organising parallel events outside the UN premises.

The Finnish delegation started each day with a morning briefing and that was an excellent opportunity to learn the highlights of the previous day, allocate the most important events between the participants and get to know the special interests of the other members. That enabled efficient coverage of the most important events with the resources at hand. It was interesting to note that many countries seemed to have sizeable delegations with numerous NGO representatives.

It has to be said that sitting in the General Assembly Hall was impressive as you can see the signs of more than 190 member states and their delegates sitting behind the desks. It is a unique space with an universal atmosphere that is difficult to describe as any word seems inadequate. We heard carefully drafted speeches and also some dramatic ones. It is fascinating that somehow cultural stereotypes become alive and walk along the long corridors of the complex UN building.

CSW61 opening session. 

Proudly sitting behind the sign of Finland!

As a first-timer I missed a couple of interesting events because the conference rooms were full in just minutes and the Finnish generally accepted queuing model did not apply. It was easy to get sympathy from the Britons in this issue. Fortunately, the offering of different events was endless - if only you were able to find your way to the right place. Luckily the security guards were everywhere and able to answer any question with clear instructions.

Finnish Federation of Graduate Women (FFGW) has been the coordinator of the organising parties behind the International Helvi Sipilä seminar since 2006. The topic of the 12th seminar organised on 16th  March 2017 was Empowered Futures – Sustainable Economies.  The seminar was opened by the Finnish Minister of Social Affairs and Health, Pirkko Mattila followed by prominent speakers such as Senior Research Scientist Sari Pekkala Kerr from Wellesley College, General Secretary Malayah Harper from World YWCA and Programme Specialist Nancy Khweiss from Fund for Gender Equality, UN Women. The seminar was chaired by Eva Biaudet, a member of Parliament and President of the National Council of Women Finland. We had full house in spite of having the last session of the day and the instant feedback from the crowd and the speakers was very positive.

The seminar program can be found here

Ms. Sari Pekkala Kerr giving an excellent presentation.
During the week I was happy to meet some other members of the  “Graduate Women family” and we had interesting discussions concluded with promises to keep in touch and to meet again soon. Next chance will be in Graz, Austria in August this year.

When you attend dozens of events during one week, the ones with something unique stand out from the crowd. During this week, my personal list includes the opening speech of General Secretary António Guterras that was impressive and carefully crafted, the discussion forum with Dr. Hanan Ashrawi who was inspiring and articulate and the brilliant presentation by Sari Pekkala Kerr who made the Finnish audience extremely proud.

The week at CSW61 gave a new perspective and context not only to my pro bono work but also to my daily work. The challenges and obstacles women face in different corners of the world are quite different on the surface but still they all boil down to the lack of equality and lack of equal opportunity.

More information about CSW61 can be found at the website of UN Women.

Text and photos:

Marita Salo
Coordinator of International Relations, Finnish Federation of Graduate Women
maritasalo123[a]gmail.com

torstai 6. huhtikuuta 2017

Tasa-arvoisempi vanhemmuus, tasa-arvoisempi työelämä?

Minulla oli mahdollisuus osallistua Suomen Akateemisten Naisten Liiton, Mothers in Business ry: n ja eduskunnan naisverkoston perhevapaaseminaariin 22.3.2017. Suomessa vanhempainvapaata käyttävät pääsääntöisesti äidit: miehistä perhevapaille jää ainoastaan 1-3%. Seminaarin järjestäjät etsivät perhevapaajärjestelmään uudenlaisia malleja, jotka vahvistaisivat miesten isyyttä ja naisten asemaa työelämässä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Minna Salmi avasi perhevapaiden  käyttöä ja lapsiperheiden arkea tilastojen valossa. Median perhevapaakeskustelussa nostetaan usein esille naisten lyhyemmät työurat, suomalaisten naisten alhaisempi työllisyys muihin EU-maihin verrattuna ja lasten vähäisempi osallistuminen varhaiskasvatukseen. Minna Salmi muistutti, että vertailu miesten ja naisten tai eri EU-maiden välillä sisältää useita tekijöitä. Suomalaisten naisten työurat ovat todellisuudessa vain vuoden miehiä lyhyemmät, lähinnä miesten naisia huonomman terveyden vuoksi. Suomessa osa-aikatyö on varsin vähäistä, mikä vaikeuttaa työllistymisen vertaamista muihin EU-maihin, joissa pienten lasten äidit tekevät paljon osa-aikatyötä. Osa-aikatyön yhdistäminen vanhemmuuteen olisikin tärkeä kehittämisalue. Työssä käyviä naisia on EU:ssa eniten Islannissa, Ruotsissa ja Virossa. Suomi on tilastossa neljäs. Mielenkiintoista on myös varhaiskasvatuksen tilastointi. Perhepäivähoitoa ei tilastoida varhaiskasvatukseksi, vaikka perhepäivähoitaja on saanut alan koulutuksen. Kuvaako tämä yleisemmin perhepäivähoidon alhaisempaa arvostusta?

Tutkimuspäällikkö Minna Salmi esitteli tutkimustietoa perhevapaista.




Minna Salmen esityksen jälkeen SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta esitteli SAK:n perhevapaiden uudistusmallin.

Seminaarin toisella tunnilla järjestettyyn paneelikeskusteluun osallistui kansanedustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta. Lisäksi keskustelua seurasi muutama kansanedustaja. Lähtökohtaisesti kaikki olivat samaa mieltä siitä, että molempien vanhempien hoitovastuu lisää lapsen hyvinvointia. Naisten matalammat ansiot ja pienemmät eläkkeet olivat kaikkien huolenaiheena. Tulisiko yhteiskunnan ohjata vanhempien vastuunjakoa kehittämällä perhevapaajärjestelmää? Hanna Sarkkinen (vas), Eva Biaudet (r), Maarit Feldt-Ranta (sdp) ja Sofia Vikman ( kok) tukivat 6+6+6 - mallia, jossa molemmat vanhemmat käyttävät vanhempainvapaasta kolmanneksen ja viimeisen kolmanneksen voisi käytää toinen vanhemmista tai joku muu lapselle läheinen henkilö, vaikkapa isovanhempi. Vanhempainvapaan ajalta tulisi saada työmarkkinatuen suuruinen korvaus. Sari Essayah (kd), Katri Kulmuni (kesk) ja Leena Meri (ps) puolestaan luottivat edelleen perheiden omaan ratkaisuun siitä, kumpi vanhemmista käyttää vanhempainvapaan. Erityisesti yrittäjien ja maanviljelijöiden vaikeus irtautua työstään puoleksi vuodeksi puhututti niin panelisteja kuin yleisöäkin. Toki työstä irtautuminen on yhtä vaikeaa naisyrittäjällekin. Katri Kulmuni ja naisyrittäjien edustaja muistuttivat uuden mallin lisäävän vanhempainvapaajärjestelmän kustannuksia. Työnantajan kustannuksia on tällä hallituskaudella helpotettu 2500€ kertakorvauksella, kun työtekijä palaa vanhempainvapaalta työelämään.

Vasemmalta Eva Biaudet, Sari Essayah, Maarit Feldt-Ranta, Katri Kulmuni, Leena Meri, Krista Mikkonen ja Sofia Vikman. Naisverkoston puheenjohtaja Hanna Sarkkinen puuttuu kuvasta. Paneelikeskustelua veti MiB ry:n  Kristiina Paavola.

Vanhemmuus ja tasa-arvo ovat niin merkittäviä asioita, että talouden realiteeteista näytti olevan vaikeaa keskustella myös eduskunnan naisverkoston kesken.

Päivähoito nähtiin yleisesti lapsen kehitystä vahvistavana, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden menetys oli erityisesti oppositiopuolueiden edustajien mielestä merkittävä huonontuminen lapsen asemaan. Alle 3-vuotiaan lapsen parhaasta hoidosta mielipiteet jakautuivat. Perheen omaa päätäntävaltaa tukevat tahot uskoivat perheiden tietävän onko pienen lapsen parasta kasvaa kotona, perhepäivähoidossa vai päiväkodissa.

Kuuntelin keskustelua toisaalta pienen oppilaitoksen rehtorina, toisaalta neljän lapsen äitinä. Kun nuori naistyöntekijä tulee kertomaan minulle vauvauutisia, eivät ajatukseni ole (toivottavasti ette kauhistu!) pelkästään posiitiivisia. Vedän kuitenkin henkeä, muistan hymyillä ja onnitella sekä muistutan itselleni, että tuleva uusi ihminen on paljon tärkeämpi juttu kuin edessä olevat käytännön järjestelyt uusine työntekijöineen ja kustannuksineen.

Olen itse ollut kuuden viikon ikäinen, kun äitini palasi työhönsä sairaanhoitajana. En usko tuosta traumatisoituneeni, mutta äidilläni on asiasta edelleen paha mieli. Omien neljän lapseni kanssa olen viettänyt neljä pitkää äitiys- ja vanhempainlomaa, kolme hoitovapaavuotta ja vielä puolen vuoden vuorotteluvapaan, kun nuorimmainen aloitti eskarinsa. Upeita aikoja, joita en tahtoisi mistää hinnasta (vaikka paremmasta eläkkeestä) vaihtaa! Mutta olisiko lasteni isä ollut onnellisempi, jos hänellä olisi ollut suurempi vastuu kasvattajana ja pitempi vanhempainvapaa kuin nuo kolme viikkoa? Ehkä.

Helena Ahonen / Kajaanin Akateemisten Naisten hallituksen jäsen

Kuvat: SANL