tiistai 18. lokakuuta 2016

Uusia ajatuksia, uusia ystäviä – Akateemiset Naiset Tartossa 7. – 9.10.2016

Viron Akateemiset Naiset kutsuivat Baltian ja Pohjoismaiden Akateemiset Naiset juhlistamaan 90-vuotista taivaltaan järjestämällä asiantuntijakonferenssin lokakuussa 2016. Suomesta Tarttoon lähti parisenkymmentä Akateemista Naista, ja moni meistä valitsi perjantai-iltapäivän suoran lennon Helsingistä Tarttoon. Oli kiva tavata heti matkan alussa uusia ja vanhoja tuttuja eri puolilta Suomea, ja todeta jälleen kerran, että jäsenistössämme on mukavasti eri-ikäisiä osaajia hyvin monelta eri alalta.

Tartossa meille konferenssivieraille oli perjantai-illaksi järjestetty vastaanotto Tarton kaupungintalolle, jossa meidät toivotti tervetulleeksi Mai Maser Viron Akateemisista Naisista sekä Jarno Laur, kaupungin varapormestari.

Kaupungiintalon edustalla on Tarton kuuluisa symboli, Suutelevat opiskelijat -patsas.


Jarno Laur ja Mai Maser toivottivat konferenssivieraat tervetulleiksi Tarttoon. Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja Tuija Brax kuuntelee taustalla.

Tarttoon oli saapunut runsaat viitisenkymmentä Akateemista Naista Baltiasta ja Pohjoismaista. Tässä ruotsalaisdelegaatio.
Vastaanoton tarjoilut hellivät konferenssivieraita.
Eurooppalaiset tasa-arvokysymykset puhuttivat kansainvälistä koordinaattoriamme Marita Saloa, puheenjohtajaamme Tuija Braxia ja Euroopan Akateemisten Naisten puheenjohtajaa Edith Lommersea.


Viron kaksi itsenäisyyttä, kaksi järjestöhistoriaa

Lauantaina konferenssiesitelmissä oli tarjolla kiinnostava kattaus Itämeren naisjärjestöistä. Mai Maser kertoi meille Viron Akateemiset Naiset -järjestön historiasta. Järjestö perustettiin monien muiden Akateemisten Naisten maajärjestöjen tavoin ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla. Kun Neuvostoliitto miehitti Viron vuonna 1940, Viron järjestötoiminta hiljeni. Moni Akateeminen Nainen pakeni tuolloin Virosta Ruotsiin ja ylläpiti siellä Viron Akateemisten Naisten toimintaa. Ruotsin Akateemisten Naisten esitelmässä Tartossa muisteltiinkin virolaisten maahanmuuttajien aktiivista roolia Ruotsissa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Surulliselta tuntui kuulla, miten Virosta paenneet naiset eivät olleet Ruotsissa purkaneet matkalaukkujaan ensimmäiseen viiteen vuoteen, koska toivo kotiinpaluun mahdollisuudesta oli elänyt heissä niin vahvana. Ruotsissa toimivilla virolaisilla Akateemisilla Naisilla ei ollut kansainvälisen yhteisön tunnustusta roolinsa poliittisen arkaluontoisuuden vuoksi, ja järjestön toiminta voitiin käynnistää jälleen Virossa lopulta vasta vuonna 1991, jolloin maa itsenäistyi uudestaan.

Nyt Viron Akateemisilla Naisilla on paikallisyhdistykset Tallinnassa ja Tartossa, ja myös Narvaan, Pärnuun ja Viljandiin on suunnitteilla uudet paikallisyhdistykset. Järjestön pääpaikkana toimii Tartto, jossa on 110 jäsentä. Pääkaupungin paikallisyhdistyksessä on tällä hetkellä 25 jäsentä. Viron Akateemiset Naiset jakaa stipendejä, järjestää luentoiltoja ja toimii verkostona maan eri alojen korkeasti koulutetuille naisille. Tarton paikallisyhdistys on viimeksi käynyt Suomessa Turun Akateemisten Naisten vieraana. Seuraavaksi kutsu käynee Tampereelta, joka on Tarton ystävyyskaupunki.

Konferenssi järjestettiin lauantaina yliopiston päärakennuksessa.

Lounastauolla kävimme kauniissa Ülikooli kohvik -ravintolassa.
Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus näkyy alhaisena syntyvyytenä

Iltapäivällä konferenssissa kuultiin tutunkuuloinen tarina tiedemaailmasta: Virossa enemmistö korkeakouluopiskelijoista on naisia, mutta yliopistojen viroissa naiset ovat edelleen vähemmistössä. Edelleen Virossa puhuttaa maan alati laskeva syntyvyys. 1,3 miljoonan kokoinen väestö tarvitsisi kipeästi lisää kansalaisia. Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja Tuija Brax muistutti omassa esityksessään, että korkean syntyvyyden avuksi tarvitaan hyvä päivähoitojärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että naiset voivat halutessaan saada sekä perheen että mielekkään uran. Virossa kunnallisia päiväkotipaikkoja ei tällä hetkellä riitä kaikille. On tavallista, että virolaisvanhemmat ryhtyvät jonottamaan lapselleen päiväkotipaikkaa jo ennen lapsensa syntymää.

Uusia ystäviä, uusia ajatuksia

Lauantain illanvietossa pidettiin puheita ja onniteltiin Viron Akateemisia Naisia. Olin todennut saman jo Istanbulin 2013 ja Kapkaupungin 2016 maailmankonferensseissa kuin mitä sain todeta nyt Tartossa: on hyvin innostavaa tavata Akateemisia Naisia eri maista, kuulla miten tasa-arvo- ja järjestötyössä edetään muualla ja ylipäänsä jutella oman, tavanomaisen ”kuplan” ulkopuolelta tulevien ihmisten kanssa. Samaa mieltä kanssani oli Marketta Holopainen Lappeenrannan Akateemisista Naisista: - Täällä on voinut solmia paljon uusia kontakteja. Ne eivät ehkä ole pysyviä, mutta jos vielä joskus tapaamme, ne on kuitenkin jo solmittu. Oli myös helpottavaa huomata, että jokainen puhuu sillä kielitaidolla, joka on. Kaikki muutkaan eivät ole täydellisiä! Marketalle Tarton kokouksessa oli kyse myös yksittäistä järjestöä suuremmasta asiasta: - Mieleeni tuli täällä Akateemisten Naisten maailmanjärjestön perustajien ajatus: Jos eri maiden ihmiset tuntevat toisiaan, rauha säilyy maailmassa. Tästä se lähtee – pienestä toiminnasta ruohonjuuritasolla.

Lappeenrannan Akateemisia Naisia Tartossa edustivat Marketta Holopainen (vas.) ja Raija Heikkonen. Heidän kanssaan kuulumisia vaihtoi Marita Salo Espoon-Kauniaisten Akateemisista Naisista.
Tuija Brax ja Mai Maser lauantai-illan juhlahumussa.
Malja kansainväliselle yhteistyölle! 

Sunnuntaina ehdimme käydä vielä tutustumassa Viron uuteen hienoon kansallismuseoon Tartossa.

Uuden museon suomalais-ugrilaisia kansoja esittelevä pysyväisnäyttely on vuosikymmenen kulttuuriteko!
Myös yliopiston kasvitieteellinen puutarha kasvihuoneineen oli mieleenpainuva nähtävyys. Tartto on kuulemma kukkeimmillaan toukokuun lopulla. Tämä vinkkinä, mikäli suunnittelet matkaa Tarttoon!
Syksyllä 2017 tapaamme Kaunasissa

Sosiaalisissa riennoissa vahvistui myös ajatus siitä, että Itämeren alueen yhteistyötä on ehdottomasti jatkettava. Sunnuntaiaamun virallisessa Kvinnliga Akademikers Nordiska Nätverk (KANN) -verkoston kokouksessa sovittiin, että ensi vuonna KANN-kokous pidetään Kaunasissa, Liettuassa. Kaunas sijaitsee vain tunnin junamatkan päässä Vilnasta, jonne on suoria lentoja Helsingistä. Kokouksen aikataulu tarkentuu keväällä 2017, ja siitä tiedotetaan jäsenillemme erikseen. Lähdethän ensi kerralla mukaan siis Sinäkin!

Susanna Sulkunen
SANL-FKAF

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Luetaan yhdessä -ryhmissä opiskellaan suomea ja tutustutaan yli kulttuurirajojen

Entinen opiskelutoverini pyysi minut mukaan Suomen Akateemisten Naisten Liiton Luetaan yhdessä -toimintaan vuonna 2011. Vapaaehtoisia opettajia oli Turussa jo aikaisemmin toiminut virallisissa Koto-opetusryhmissä lisäopettajina. Nyt oli tarkoitus perustaa uusi opetusryhmä Varissuon kaupunginosaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekeskus Touhulaan. Siellä tarjottiin maahanmuuttajanaisille työharjoittelu- ja työkokeilupaikkoja. Siellä toimi myös lapsiparkki, johon pikkulapset voi jättää hoitoon äitien mennessä asioille.

Mitä opetusryhmässä tehdään?

Ryhmän perustamisen lähtökohtana oli se, että työharjoittelussa olevat naiset saisivat samalla suomen kielen opetusta ja myös lähiseudun naiset voisivat tulla opiskelemaan. Lapset voisi ottaa mukaan ja perhekeskuksen muut työntekijät hoitaisivat heitä äitien opiskelun ajan maksutta.

Ryhmä on toiminut nyt viisi vuotta ja kerran viikossa opiskelemaan on kokoontunut muutama nainen. Joskus heitä on kaksi, joskus taas kahdeksan. Meillä opettajilla ei ole etukäteen tarkkaa tietoa, montako opiskelijaa on paikalla. Opettajia on aina vähintään kaksi. Suurin osa opiskelijoista on tullut alun perin turvapaikanhakijoina. Mukana on myös ollut esimerkiksi yliopiston tutkijoina toimivien miesten vaimoja. Heidän kotimaansa on ollut Libanon, Nepal, Sri Lanka, Bangladesh jne. Myös Venäjältä on tullut meille opiskelijoita inkeriläisinä paluumuuttajina.

Yksilölliset erot huomioidaan opetuksessa

Opiskelijat osaavat yleensä jonkin verran suomea ja he ovat osallistuneet Koto-koulutukseen ainakin jonkin aikaa. Monilta kurssit ovat jääneet kesken lasten syntymän vuoksi.

Mitä me naisille opetamme? Olemme lähteneet siitä, että he ovat aikuisia ja tarvitsevat erilaista oppimateriaalia kuin lapset. Aapiskirjoja on luettu sen verran, että suomen kielen aakkoset on selvitetty. Olemme valmistaneet suuren osan oppimateriaalista itse. Olemme pyrkineet laatimaan materiaalia, jonka avulla opiskellaan suomalaisessa arkielämässä tarpeellisia tietoja. Me opetamme kielioppia, mutta samalla yhteiskuntaoppia. Tekstien sisällöt valikoimme niin, että ne liittyvät arkipäivän elämään.

Opettamisessa otamme huomioon opiskelijoiden erilaiset taidot. Olemme tarkkoja siitä, että kukaan ei joudu nolostumaan tai häpeämään heikkoja taitojaan. Opiskelijatoverit ovat yleensä hienotunteisia ja auttavat aloittelijoita, jos heillä on yhteinen kieli.

Oppimisen haasteet

Voinko opettajana olla tyytyväinen oppilaiden saavutuksiin? Kyllä ja ei. Usein havaitsee hienoja oivalluksia, kun jokin asia tulee ymmärretyksi. Toisaalta me suomalaiset peräänkuulutamme pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä opiskelussa. Sitä ei valitettavasti aina ole. Opiskelijat jäävät pois tunneilta, kun harjoittelu- tai työjakso loppuu, vaikka heillä olisi mahdollisuus jatkaa.

Suomalaisina voimme nimetä tällaisen ilmiön sitoutumisen puutteeksi. Emme kuitenkaan tunne riittävästi kulttuurisia tekijöitä, jotka määrittävät naisten perhe-elämää ja toimintaa perheen ulkopuolella.

Olemme opettajina pohtineet sitä, että pyrimme olemaan mahdollisimman ”hereillä” opetustilanteissa ja vastaamaan opiskelijoiden reaktioihin. Näin toimien olemme päässeet selittämään asioita, jotka eivät varsinaisesti ole olleet harjoittelun kohteina, mutta ovat opiskelijoille epäselviä. Tällaiset tilanteet tuottavat opettajalle tyydytystä.

Opetamme naisia vapaaehtoisesti. Selvitämme tämän asian myös heille. Opettajana tällaisessa asemassa on selvä puute, kun ei ole virallista yhteistyöverkostoa. Jos yrittää auttaa opiskelijoita viranomaisasioinnissa, joutuu usein toimimaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Esimerkiksi virallisen todistuksen saaminen opiskelijalle oppimisvaikeuden todentamisesta on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Oppimisvaikeus voi estää kansalaisuuden saamisen edellyttämän kielitestin läpäisemisen. Ellei sitä voida millään tavalla ottaa huomioon, jää Suomen kansalaisuus ikuiseksi haaveeksi.

Mitä ajattelen työstäni vapaaehtoisena opettajana?

Tehtävä on hyvin mielenkiintoinen. Olen tavannut eri kansoja ja kulttuureja edustavia naisia ja saanut tietoa kulttuurieroista. Olen voinut käyttää osaamistani ja opiskelu- ja työkokemusta monipuolisesti. Aiemmin kokemani perusteella suhtaudun tehtävään uteliaasti ja rauhallisesti. Olen ymmärtänyt, että tämän tehtävän kautta olen antanut Suomessa elävän ja toimivan naisen mallin. Maahanmuuttajanaisilla on edelleen valitettavan vähän kontakteja suomalaisten kanssa.

Eila Puhakka
eila.puhakka2(a)luukku.com
VTM, psykologi, työnohjaaja
Turun Akateemiset Naiset ry