Finlandia-talolla oli 9.12.2015 juhlava vaan ei pönäkkä tilaisuus sen kunniaksi, että Suomi on ollut 60 vuotta YK:n jäsenenä. Harvoin saa samassa tilaisuudessa kuulla niin montaa huippupoliitikkoa kuin tuolloin. Jossain oli etukäteen kritisoitu sitä, että naisten osuus juhlassa jäisi vähemmistöön. Näin ei onneksi ollut, vaan puhujalista oli hyvin tasapuolinen. Tosiasia kuitenkin on, että sekä pääministeri että ulkoministeri ja tasavallan presidentti ovat miehiä. Niin myös YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Mutta juhlassa kuultiin myös Elisabeth Rehniä, Paula Vannista, Maria Lohelaa ja Marjatta Rasia.
Tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat olleet YK:n toiminnassa keskeisiä tavoitteita. Pääsihteeri Ban Ki-moon ylistikin Suomea tasa-arvon mallimaana. Puheessaan hän jopa onnitteli Presidentti Sauli Niinistöä siitä, että hän on päässyt presidentiksi vaikka on mies. Hän oli kuullut jutun, jonka mukaan presidentti Tarja Halosen aikaan suomalaiset pikkupojat luulivat, ettei heistä voi tulla presidenttiä, koska ovat poikia.
Me akateemiset naiset olemme ylpeitä Helvi Sipilän urasta YK:n apulaispääsihteerinä. Suomalaisten naisten menestys YK:ssa jatkui hänen jälkeensäkin. Mainitsen vain esimerkkeinä Marjatta Rasin, Elisabeth Rehnin ja Paula Vannisen. Vanninen on ehkä vähemmän tunnettu Verifinin johtaja, joka johti YK:n Syyrian kemiallisia aseita koskevaa tutkimusta. Presidentti Tarja Halosella on luonnollisesti tärkeä rooli YK:n Kestävä kehitys -ohjelman vetäjänä.
Sauli Niinistö muistutti puheessaan, että Suomi sai sodan jälkeen UNICEF:lta lasten jalkineita 50 000 paria, jotta suomalaislapset voisivat käydä talvellakin koulua. Muutakin apua saimme. Nyt on meidän vuoromme auttaa hädänalaisia. Heitä pääsihteeri Ki-moonin mukaan on enemmän kuin koskaan ennen toisen maailmansodan jälkeen: 60 miljoonaa ihmistä on eri syistä joutunut lähtemään kotiseudultaan. Syynä voi olla sota tai pienempi konflikti, ympäristön elinkelvottomuus, sorto uskonnon, rodun tai ihonvärin vuoksi. Osalla vain ei ole työ- ja muita mahdollisuuksia jäädä kotiseudulleen. Kyse on globaalista ilmiöstä, josta Suomikin on saanut osansa. Vastuu on ihmiskunnan yhteinen.
Poliitikot niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla yrittävät ratkaista monimutkaisia ongelmia. Mitä me tavalliset kansalaiset voimme tehdä? Eduskunnan puhemies Maria Lohela vetosi kuulijoihin toteamalla, että voimme jokainen pienillä teoilla auttaa hädässä olevia ja antaa mahdollisuuksia kehitysmaiden naisille ostamalla heidän tuotteitaan vaikkapa joululahjoiksi.Voimme myös tukea YK:n työtä tai kehitysyhteistyötä useiden järjestöjen kautta. Tämä olisikin erityisen tärkeää nyt, kun hallitus on leikannut kehitysyhteistyömäärärahoja. Tänä jouluna voisimme tavaran sijasta antaakin toisenlaisen lahjan.
Helena Hiila-O'Brien
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
Helsingin Akateemiset naiset ry:n puheenjohtaja
