keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Väkivalta ei ole yksityisasia

- Kyllä olen saanut ihmetellä, miten se nainen aina palasi kotiinsa, vaikka oli paennut miehensä lyömistä, totesi minulta kynttiläviestin kirjastolla saanut naisihminen.

- Meijän oli lähettävä kottoa vaikka oltiin vielä pieniä lapsia, muisteli vanhus, jonka isä oli ollut juovuspäissään paha perheelleen.

Monia surullisia tarinoita ehdin kuulla maanantaina marketin aulassa, kirjastolla ja kunnantalolla, kun olimme jakamassa Valoa - ei väkivaltaa -kynttiläviestiä sotkamolaisille. Toisaalta useimmat kiittelivät, että vakavaan asiaan kiinnitetään huomiota ja että kynttilän mukana oli saatavana tietoa, mistä löytyy apua. Ehkäisevää apua on verkossakin, mm. www.turvakoti.net.

Kynttiläviesti liittyi YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen päivään 25.11., jota vietetään maailmanlaajuisesti. Tämän vuoden viestinauhassa lukee: Yksikin kuolema on liikaa - turvakoti voi pelastaa.

Kajaanin yhdistyksen puheenjohtaja Helena Aaltonen (vas.) esittelee päivän viestiä.

Suomessa kuolee vuosittain noin 20 naista perhesurmissa. Euroopan Neuvoston suositusten mukaisesti jokaisessa maassa pitäisi olla yksi turvakotipaikka 10 000 asukasta kohti. Tämän perusteella Suomessa pitäisi olla yli 500 turvakotipaikkaa, mutta niitä on vain noin 120. Kainuun 6-paikkainen turvakoti on Kajaanissa. Voi kysyä onko se liian kaukana monille turvaa tarvitseville.

Suomi on ratifioimassa vuonna 2014 Euroopan Neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen. Sopimuksen tavoitteena on naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja poistaminen, uhrien suojelu sekä väkivallan tekijöiden saattaminen syytteeseen. Kyseessä on maailmanlaajuisesti laaja-alaisin sopimus naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi. Istanbulin sopimus edellyttää mm. turvakotipaikkojen ja matalan kynnyksen palveluiden riittävää takaamista lähisuhdeväkivallan uhreille.

112-numeroon tai ystävälle pitää uskaltaa soittaa pääsemiseksi pois väkivaltatilanteesta. Väkivalta ei ole sellainen yksityisasia, josta olisi vaiettava. Päin vastoin, uhriksi joutuneen pitää uskaltaa katkaista väkivallan kierre. Ystävien ja naapurien on rohjettava kysyä, voiko olla avuksi, jos aavistaa naisen ja joskus miehen olevan vaikeuksissa.

Maanantain 25.11. naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä oli startti YK:n lanseeraamalle 16 päivän toimintajaksolle, joka huipentuu ihmisoikeuksien päivään 10.12., joka on kaiken väkivallan ja syrjinnän vastainen päivä.

Kajaanin Akateemiset naiset valmistelivat Kajaanissa jo 24.11. järjestetyn Nainen, uskalla katkaista väkivallan kierre -tilaisuuden, jossa nähtiin Peter Franzenin elokuva "Tumman veden päällä", kuultiin Ensi- ja turvakotien Oulun yhdistyksen Riitta Pohjoisvirran, Kainuun Soten Saija Salon ja poliisi Ville Hokkasen alustukset sekä käytiin laaja keskustelu. Tilaisuus koettiin hyvin tarpeelliseksi ja ymmärrystä avartavaksi sekä toimintavalmiuksia lisääväksi.

Toivon, että vuosittain jaettava kynttiläviestimme rohkaisee meitä kaikkia toimimaan väkivallan ehkäisemiseksi. Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on muuta Eurooppaa yleisempää ja Kainuu on muuta Suomea väkivaltaisempi.

Kynttilä valaisee, mutta vielä enemmän valaisee ja lämmittää lähimmäisen tuki silloin kun meillä on vaikeuksia.

Helena Aaltonen
Kajaanin Akateemisten Naisten pj.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kapkaupungin Akateemisilla Naisilla hieno koulutusprojekti

Lauantaiaamun sää 12.10.2013 oli Reetta-tyttärelleni ja minulle ensimmäinen yllätys. Ilma oli todella tuulinen ja kylmä, mitä emme Etelä-Afrikassa osanneet odottaa. Ei muuta kuin kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja matkaan kohti Kraaifonteinia.
Toinen yllätys oli positiivinen. Kapkaupungin Akateemiset Naiset olivat kutsuneet meidät tutustumaan projektiinsa Bloekombo Secondary Schooliin. Koulu sijaitsee Kraaifonteinissa köyhällä alueella, mikä tarjoaa vain vähän virikkeitä oppilaille. Kolmatta vuotta jatkuvan ja pian loppuvan projektin tavoite on tukea tyttöjä näiden elämänhallintataidoissa sekä koulukielessä englannissa, joka ei ole tyttöjen äidinkieli. Alkujaan projektiin oli valittu opettajien avulla 60 hyvin menestyvää tyttöä, mutta nyt joukko on pienentynyt kolmasosaan. Kokoontuminen lauantaisin ei jaksa motivoida kaikkia. Mutta se joukko, jonka me tapasimme, oli sitäkin innokkaampaa. Päivän aiheena oli kirjoittaa selostus vierailusta parlamentissa. Luokan varustetaso oli varsin yksinkertainen, mutta vihreä taulu tuntui toimivan hyvin. Tulomme luokkaa katkaisi teeman käsittelyn, sillä kaikki halusivat oppia muutaman sanan suomea.

Juttelimme puolisen tuntia tyttöjen kanssa ja kaikki tuntuivat ymmärtävän, että Etelä-Afrikassa, jossa työttömyysprosentti on 50%, koulutus on ainoa tapa päästä eteenpäin. Kun kuuntelin tyttöjä, vakuutuin siitä, että projektin tavoite, tien avaaminen heille johtaville paikoille, voi toteutua.

Iloiset yllätykset jatkuivat, sillä koulupäivän jälkeen siirryimme Peggy Ipsomin, Kapakaupungin Akateemisten Naisten tiedottajan, kotiin, jonne ilmestyi kahdeksan muuta jäsentä kullakin mukanaan jokin tyypillinen paikallinen leivonnainen. Aikoinaan täysin valkoinen järjestö on muuttumassa selvästi monietniseksi. Järjestön ongelmat ovat samanlaisia kuin meilläkin: varoja projekteihin on vaikeaa saada ja jäsenmäärää pitäisi koko ajan kasvattaa. Vastavalittu puheenjohtaja vaikutti kuitenkin luottavaiselta.

Vastavalittu presidentti Vicky Nembaware ja Hazel Bowen
Yksi ongelma Eetelä-Afrikassa on silti yli muiden. Kaikkea haittaa valtava rikollisuus. Tämäkin kaunis koti, jossa istuimme iltapäivää, oli ns. vartioidulla alueella eli korkean muurin ympäröimälle alueelle ajettiin portista, jossa vartija tarkisti tulijoiden henkilöllisyyden.
Peggy Ipsom ja Hazel Bowen, EteläAfrikan Akat. Naisten Liiton  presidentti
Sama näkyi Stellenboschissa, maan toiseksi vanhimmassa kaupungissa, jossa asuimme runsaan viikon ajan. Kaikki näytti kauniilta, valkoiset talot kuin vanhoilta alueilta Keski-Euroopasta, mutta jokaista taloa ympäröivät muurit. Kaupat menivät kiinni kuudelta ja sen jälkeen kadut hiljenivät. Asuimme yliopiston vierastalossa, jossa makuuhuoneet oli oven lisäksi ”suojattu” kaltereilla.

Näistä kalteriovista meille jäi niin pelottava kokemus, että emme öisin sulkeneet niitä. Olimme juuri tulleet taloon ja menin tyttäreni kanssa katsomaan käytävän päässä olevaa hänelle varattua makuuhuonetta. Tyttäreni kolmivuotias kuopus, jonka valvomisen vuoksi olin matkalla mukana, humautti kalterit kiinni. Puhelimet ja avaimet olivat hallissa kassissa ja ikkunoiden edessä kiinteät kalterit. Paniikki alkoi nousta, kunnes huomasimme, että tilanne ei sentään ollut toivoton. Kalteriovi aukeni toiseen suuntaa eikä suinkaan mennyt itsestään lukkoon. Kuka sanoikaan, että matkailu avartaa!

Yhteys Kapkaupungin Akateemisiin Naisiin antoi hyvän mahdollisuuden kuulla ja nähdä enemmän kuin mitä tavallinen matkaaja näkee. Jokaisen matkoille lähtevän jäsenemme kannattaakin katsoa IFUW:n sivuilta (www.ifuw.org) muiden maiden paikallisjärjestöjä ja ottaa niihin rohkeasti yhteyttä. Myös minä olen CIRinä valmis auttamaan yhteydenotoissa. Toki näin sanoessani toivon, että kun meille tulee vastaavia pyyntöjä kansainvälisiltä sisarjärjestöiltämme, myös meidän jäsenemme olisivat valmiita avaamaan kotiensa ovet.

Teksti ja kuvat:
Marja Liisa Toivanen
CIR (Coordinator of International Relations)

perjantai 8. marraskuuta 2013

SANL löytyy myös Facebookista ja Twitteristä

Ajankohtaisimmat Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) uutiset ja linkit löydät Facebookista ja Twitteristä. Käy tutustumassa!

UWEn 2014 vuosikokouksen valmistelut käynnissä

Euroopan akateemisten naisten  (University Women of Europe, UWE) johto kokoontui 18.10.2013 Pariisiin valmistelemaan seuraavaa AGM-kokousta, joka pidetään Bucarestissa, Romaniassa 4. -7.9.2014. Kokouksen teemana on koulutus ja elinikäinen oppiminen sekä naiset ja väkivalta. Alustava ohjelma valmistuu piakkoin ja yhdyshenkilönä kokousvalmisteluissa toimii Tatiana Isoo Romaniasta.


Kuvassa oikealla on juristi Marie-Jose Jonczy-Montastruc Belgiasta, UWEn puheenjohtaja Edith Lommerse Hollannista ja tohtori Vera John-Mikolajewski Saksasta. Kokous pidettiin Marie-Josen lakiasiantoimistossa Pariisissa. Marie-Jose on Ranskan CIR (Coordinator of International Relations) ja hänen lakiasiaintoimistonsa on erikoistunut auttamaan väkivaltaa kokeneita naisia. Marraskuussa Marie-Jose järjestää Pariisissa naiskirjailjoille kirjallisuustapahtuman, johon naiskirjailijat voivat tuoda teoksiaan ja samalla verkostoitua.

Kuva ja teksti:
Auli Ojala
SANL:n hallitusjäsen ja UWEn rahastonhoitaja (auli.ojala[a]kolumbus.fi)