keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Sveitsittärien maailmassa

Viime viikolla vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Sen kunniaksi haluaisin tuoda esiin seikkoja naisen aseman kehityksestä viime vuosisadoilta tähän päivään. Itse juhlistin naistenpäivää Sveitsissä, jossa opiskelen oikeustieteitä vaihto-oppilaana. Senpä vuoksi haluaisin tutustuttaa Sinut hyvä lukija sveitsittärien maailmaan tuoden mukaan myös kotoisia viittauksia Suomesta.

Itselleni luonnollinen lähestyminen naisen aseman kehitykseen on tietysti lakien kehitys. Sukupuolta koskevat lait ja niiden muutokset luovat rungon naisten ja miesten arkipäivän elämän kehittymiselle. Sekä Sveitsissä että Suomessa oli pitkään vallalla edusmiehisyys eli miehen oikeus ja velvollisuus edustaa oikeustoimissa naista.  Sveitsissä naimattomien naisten edusmiehisyys poistettiin lailla vuonna 1881, kun taas Suomessa oltiin hiukan edellä ja uudistus tapahtui jo vuonna 1864. Naimisissa olevat naiset pääsivät naimattomien kanssa samaan asemaan Sveitsissä vuonna 1912 ja Suomessa 1930-luvun alkupuolella uuden avioliittolain astuttua voimaan.

Suomi on ollut Euroopan edelläkävijä naisten aseman suhteen.   Vuonna 1906 suomalaiset naiset saivat ääni- ja vaalikelpoisuuden ensimmäisinä Euroopassa ja saman vuoden valtiopäivillä valittiin ensimmäiset suomalaiset naisparlamentaarikot. Sveitsi taasen oli Euroopan maista lähes viimeisempiä - naisille äänioikeus liittovaltion asioissa myönnettiin vasta vuonna 1971. Joissakin Sveitsin Kantoneissa äänioikeus naisille suotiin vasta 1990-luvulla.

Mielenkiintoista mielestäni äänioikeuden suhteen on se, että Sveitsissä on vuosisatojen ajan ollut vallalla maailman pisimmälle viety demokratia, ns. suora demokratia.  Kyseinen suora demokratia oli tosin voimassa vain miesten keskuudessa. Miehet päättivät Kantonien laeista eli siis myös naisille myönnettävästä äänioikeudesta. Kun esimerkiksi Suomessa hallitus antoi naisille äänioikeuden, Sveitsissä siitä äänestivät miehet, jotka joutuivat siis luovuttamaan oikeuksiaan naisille.

 Vielä 1900-luvun puolivälin jälkeen Sveitsissä ajateltiin, että naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia sekä kotia. Myös naiset ajattelivat jaon sukupuolten välillä olevan kaikkien parhaaksi. He myös kohtelivat lapsiaan eri tavoin. Pojille opetettiin valmiuksia työelämää ja poliittista vuorovaikutusta varten, tytöt saivat lähinnä kotitaloudellista opetusta.  Tästä osoituksena on muun muassa se, että esimerkiksi kouluissa vielä 1970-luvulla tytöt opiskelivat matemaattisten aineiden sijaan kodinhoitoa sekä käsitöitä, kun taas pojat keskittyivät teknillisiin aineisiin.

Naisen rooli kotiäitinä oli siis vahva, eivätkä he itsekään juuri halunneet muutosta vallinneeseen olotilaan. Naisen tuli miellyttää miestään, eikä poliittinen aktiivisuus välttämättä olisi ollut miehen mieleen. Senpä vuoksi naiset pyrkivät vaikuttamaan miehiinsä ja edelleen politiikkaan lähinnä kodin ja perheen kautta.

Edelleenkin työnjako naisten ja miesten välillä näkyy sveitsiläisessä elämänkatsomuksessa.  Työn ja lasten yhteensovittaminen ei ole naiselle helppoa. Sveitsittärellä ei ole samanlaista sosiaalista tukiverkkoa ympärillään kuin suomalaisella naisella. Esimerkiksi äitiysloman pituus Sveitsissä on vain 14 viikkoa, jonka jälkeen naisen on palattava töihin tai luovuttava työpaikastaan. Äitiä tarvitaan kotona, sillä hoitopaikkoja lapsille ei ole juuri tarjolla. Myös kouluikäiset lapset tulevat kesken koulupäivänsä kotiin lounaalle.

Akateemisia naisia oli 1970-luvullla vain noin viidesosa kaikista opiskelijoista. Muut olivat miehiä. Kehitys on kuitenkin ollut kasvussa. Otan esimerkkinä oman alani eli oikeustieteen. 1990-luvulla oikeustieteenopiskelijoista 38 % oli naisia, kun taas vuonna 2010 naisia oli jo 57,5 prosenttia. Kehitys näyttää jatkuvan samansuuntaisena.

Naisten poliittisten oikeuksien myöhäisestä herännäisyydestä huolimatta sveitsiläisen naisen kunnioitus miesten keskuudessa on omaa luokkaansa ja naisella on paljon vaikutusvaltaa perheeseensä. Naiset myös tuntevat oman arvonsa ja se näkyy heidän käytöksessään sekä arvokkaassa olemuksessaan. Arkipäivän elämässä naisten kunnioitus näkyy erityisesti miesten suomina kohteliaisuuksina, kuten ovien avaamisena ja etusijan antamisella naiselle esimerkiksi jonotustilanteissa. Nämä pienet eleet toimivat ainakin itselleni mukavina päivän piristäjinä. Tietysti ihmisten käytös on edellä mainittujen kohteliaisuuksien suhteen yksilöllistä, mutta perusperiaatteena näyttäisi olevan vanha tuttu lausahdus naiset ensin.

 Anette Luomala

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Akateemisten Naisten Kansainvälisen järjestön IFUW:n toimintaan kurkistamassa

Osallistuin IFUW:n johdon kokoukseen tarkkailijana 23.-25.2.2012. Kokousten anti ei saisi jäädä vain hallituksen tiedoksi ja siksi matkasta tekemäni selostus on nyt tässä jokaisen jäsenen luettavissa. Erityisen iloinen olisin kommenteista.

Harvoin matkakertomukseen voi liittää sellaisia positiivisia oheiskokemuksia kuin tähän. Jo pelkästään kokoukseen ilmoittautuminen tuotti yllätyksen. Myöhään illalla IFUW:n toimistoon Susan Philipsille lähettämääni viestiin oli jo aamuvarhaisella vastaus. Tervetulotoivotukseen hän oli sisällyttänyt  henkilökohtaisen puhelinnumeronsa, josta tarvittaessa saisin paikanpäällä apua. Harvan kansainvälisen järjestön työntekijöillä on näin henkilö-kohtainen ote tehtäviinsä.

Kutsussa mainittiin, että CIRit saavat osallistua tarkkailijoina hallituksen ja komiteoiden kokouksiin 23.2. ja 25.2. ja että välipäivänä tutustutaan YK:n toimintaan.

Strategiaa laatimaan
Paikanpäällä ilmeni, että suunnitelmat olivat täysin muuttuneet. Paikalle kutsuttu konsultti Jane Goldsmith valjasti koko joukon, hallituksen jäsenet, paikalle tulleet CIRit ja IFUW:n henkilökunnan yhdessä valmistelemaan uutta strategiaa, joka tulee käsittelyyn ensi kesän maailmankonferenssissa Istanbulissa.



Alkajaisiksi Jane Goldsmith ilmoitti neljän suunnittelupäivän tavoitteen. Uusi parempi organisaatio, joka vastaa tämän päivän tavoitteisiin. IFUW:n perustajat olivat aikanaan radikaaleja. Sitä on oltava nytkin, mutta uudella tavalla.
Tärkeintä on lähtökohta. On osattava tehdä oikeat kysymykset: ”keitä me olemme, mitä haluamme saada aikaan ja miksi”. Ja tämä ei riitä, vaan on jatkettava ”miten tavoitteeseen päästään, ketkä on saatava työhön mukaan, mitä se maksaa ja miten tiedämme, että tavoite on saavutettu”.
Kun suunnitelma on valmis, sitä ei tule arkistoida, ei laittaa laatikkoon, vaan seinälle, jotta voimme koko ajan  nähdä olemmeko kulkemassa oikeaan suuntaan. Tämä sopii myös SANL:ään. Vuoden toimintasuunnitelman pitäisi olla, jos ei toimiston seinällä niin ainakin joka kokouksessa toimintamme peilinä.
Strategiatyöskentely noudatti tuttua linjaa, jossa keskeiseksi tulivat arvojen, vision ja mission rakentaminen. Mielenkiintoiseksi työn teki joukko, joka eri kokoonpanoissa pureutui kysymyksiin. Ehdotin ryhmässäni arvoihin läpinäkyvyyttä ja yllätyksekseni se sai yhteisessä arviointivaiheessa eniten pisteitä. On siis niin, että sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla kaivataan lisää tietoa. Tiedon puute ja eräänlainen pienen piirin pyöriminen tuli kärjistetysti esiin kun IFUW:n varapresidentti Anne Nėgre, ranskalainen juristi, varsin tiukasti syytti presidenttiä ja toimistoa siitä, että ei saa tarvitsemaansa tietoa. Tiedonkulku ja läpinäkyvyys ovat jokaisen organisaation kipukohtia ja siksi on toivottavaa, että uudella organisaatiolla, johon strategia tähtää, näitä voitaisiin parantaa.





Lotta Grammatikopoulos, suomalaissyntuisnen IFUW:n taloudenhoitaja


Visioista, missiosta ja arvoista rakennettiin ryhmissä puita. Erityisesti rungot – miten toimitaan – olivat kovin tutun näköisiä. Konsultti kävi tiukasti ongelman kimppuun. Moniko on ollut mukana alle pari vuotta? Ehkä kolme kättä nousi. Moniko kaksikymmentä vuotta? Suuri osa ryhmästä. Konsultin tuomio oli ankara: SAMAT IHMISET EIVÄT VOI LOPUTTOMASTI KEKSIÄ UUTTA. Etsikää uusia jäseniä, kysykää heiltä, kuulkaa ulkopuolisia. Saatatte yllättyä vastauksista.  Useimpien maajärjestöjen ongelma on, että jäsenmäärä vähenee. Yksi syy siihen saattaa olla se, mikä näkyy luottamustehtäväluetteloissa. Samat nimet esiintyvät toistuvasti. On ehkä huolta siitä, että uudet ja nuoret eivät osaa hoitaa asioita, mutta taito kasvaa vain kun saa kokeilla.

Miten myydä hyvä tuote
Toinen mielenkiintoine työtapa oli harjoitella ”elevator statesments” eli miten parin kerroksen välillä voimme hississä kertoa, mikä järjestömme on niin, että kuulija kiinnostuu. On osattava sanoa se, miten me eroamme muista naisjärjestöistä. Järjestöä joka kantaa huolta koulutettujen naisten elämästä tarvitaan. Ei tarvita vain koulutusta, vaan myös koulutuksen mukaista työtä ja siitä sukupuolesta riippumatonta palkkaa. Hyvän tuotteen voi myydä jos uskoo omaan asiaansa.
Me SANL:ssä  pohdimme jäsenrekisteriä  ja osaamispankkia. Samaa pohdittiin myös kokouksessa. Miten saisimme aikaan tietokannan, jossa olisi CV:t niistä jäsenistä, jotka etsivät kansainvälisiä tehtäviä ja miten osaisimme propagoida järjestöämme osaavien, hyvin koulutettujen naisten poolina. Tästä me suomalaiset voisimme ehkä tehdä ehdotuksen Istanbulin kokoukseen.

Olemmeko feministejä
Lauantaipäivänä nousi toinen tulinen keskustelu. Patricia Galeana Herrera, toinen varapresidentti Meksikosta edellytti, että tavoitteissamme mainitaan, että olemme feministejä. Kun kaikki eivät olleet termistä – vaikkakin sen sisällöstä – samaa mieltä, hän alkoi pukea takkiaan päälleen. Taitava konsulttimme sai kuitenkin tunteet viilenemään ja keskustelu jatkui. Uskon että sama kysymys nousee esiin Istanbulissa ja meidän on varauduttava siihen. On tavalla tai toisella satava aikaan ymmärrys, että toimimme ympäristöstämme johtuen eri tavoin, mutta erilaisuus on rikkaus, ei yhteistyön este.
Strategiatyö jäi tältä osin minulta kesken, koska viimeistely 26.-27.2. jäi hallitukselle.
Konsultti on luvannut kirjoittaa strategiaehdotuksen näiden päivien työhön pohjautuen hyvin pian. Toivottavasti se tulee kansallisille järjestöille lausunnolle ennen kuin se viedään Istanbulin kokoukseen 2013.

Seminaari YK:ssa
Perjantaipäivä oli varattu vierailuun YK:ssa. Päivä oli hyvin järjestetty ja saimme kuulla useaa luennoitsijaa kolmesta pääteemasta, vapaaehtoisjärjestöjen tavoista vaikuttaa YK:n työskentelyyn, kansainvälisen työjärjestön ILO:n  ja ihmisoikeusvaltuutetun  toimiston työskentelystä. SANL:ää kiinnostava tieto oli, että maat vuorollaan joutuvat vastaamaan laadittuihin maaraportteihin. IFUW:n avulla voisimme, jos ei laatia, niin osallistua muiden suomalaisten naisjärjestöjen kanssa varjoraportin laadintaan entistä näkyvämmin.
IFUW:lla on konsultaatioasema (consultative  status). Se merkitsee enemmän kuin lupaa käydä kokouksissa, se on oikeuksia ja velvollisuuksia. IFUW:n intressit kohdistuvat erityisesti asiaryhmään naiset – koulutus –ihmisoikeudet. Jotta maajärjestöt voisivat olla aktiivisesti mukana, tarvitaan vähintään kaksi asiaa, on oltava ammatillinen ote ja aloitettava vaikuttamisesta kansallisella tasolla. Ricardo Espinosa, jonka tehtävä on koordinoida vapaaehtoisjärjestöjen toimintaa, oli huolissaan sitä, että järjestöt eivät osaa käyttää mahdollisuuksiaan.  Toiminta on liian harvojen käsissä ja hänen käyttämänsä sanalaskun mukaan ”kokonainen kirjasto häviää, kun vanha mies kuolee”.  Vastuussa olevat eivät ala siirtää tietojaan ja taitojaan nuoremmille tarpeeksi aikaisin.
Tämä kuva osoittaa mitä niin iFUW kuin sen maajärjestöt voivat olla parhaimmillaan. Kolme sukupolvea naisia, jotka jakavat osaamistaan yhteiseksi hyväksi.
.
Kahden CIR vuoteni aikana en ollut päässyt perille mitä tarkoittaa se, että meillä on edustajat ECOSOCissa, ILO:ssa ja UNESCO:ssa. Genevessä neljän edustajan toimintaa koordinoi suomalaissyntyinen Hillevi Perraudin, jota tulen syyskaudella haastattelemaan Minervaan. Näin saamme tarkempaa tietoa siitä, mitä edustaminen merkitsee ja miten me voimme hyödyntää häntä omassa toiminnassamme.

IFUW muutosten edessä
Kokousten hyödyllistä antia ovat henkilökohtaiset keskustelut. IFUW:llä on edessään mielenkiintoisia aikoja. Kokouksen yhteydessä oli pitkäaikaisen ja vuoden alusta eläkkeelle siirtyneen pääsihteerin kunniaksi järjestetyt illalliset. Kun kyselin, milloin uusi pääsihteeri on tarkoitus valita, sain vastauksen että vasta kun strategia on valmis ja tiedetään millaista ihmistä haetaan. Vastaus enteilee mielestäni selkeää strategista ja ehkä myös toiminnallista muutosta.
Marianne Haslegrave ja  Jennifer Strauss (Australia)

 Tällä hetkellä presidentti Marianne Haslegrave hoitaa pääsihteerin tehtäviä 2-3 päivää viikossa. Kaikki kolme muuta työntekijät ovat osa-aikaisia, mutta omien sanojensa ja myös ulkopuolisen silmin ilmeisen työpaljouden vuoksi tekevät huomattavasti enemmän. Auki on todennäköisesti myös se, haluaako Marianne   Haslegrave jatkaa presidenttinä tai haluaako jokin taho hänet vaihtaa. Siitä saattoi olla enteenä syytökset informaatiokatkoksista. Ilmeisesti anglosaksien panos on ollut liian vahva ja siksi esimerkiksi hallitus (Board) ei vastaa jäsenistön koostumusta. Hollantilaiset olivat tulleet paikalle  kymmenen hengen voimalla ja heillä selvästi on intressejä vaikuttaa tulevan toiminnan muotoutumiseen. Ruotsin, Hollannin ja Suomen edustajien välillä vallitsee yksimielisyys tarpeesta vähentää byrokratiaa.

Elevator  Statesment heti käyttöön
Jotain kokouksen annista sain käyttöön miltei välittömästi. Mainitsin edellä ”hissi lauseet”, joilla muutamassa  sekunnissa   vakuutetaan kuulija. Paluumatkalla koneessa viereeni istui 40-kymppinen naisen, jonka kanssa syntyi keskustelu. Hän mainitsi ohimennen haluavansa  nähdä Istanbulin, josta hänen käsissään oleva kirja kertoi. ”Se on todella helppoa ja hyvässä seurassa”, vastasin ja kerroin, että IFUW:n kokous on kesällä 2013 Istanbulissa ja että SANL:sta lähdetään joukolla. Koska tiesin hänen olevan ruotsinkielinen, kehotin menemään Kvinnliga Akademiker i Helsingfors sivuille ja liittymään mukaan. Varmuuden vuoksi lisäsin vielä: Yhdistys on huomattavasti parempi kuin miltä sivujen perusteella luulisi!

Lesson learned
Ei riitä, että kokoukset, joihin osallistumme, ovat vain kiinnostavia. Osallistumisen täytyy myös antaa jotain, josta SANL voi hyötyä.
Tämän neuvottelun tuloksena voisin kirjata seuraavaa:
1.    Strategiaan, jota nyt laaditaan, tulee ottaa aktiivinen ote mielellään jo ennen Istanbulin maailmankonferenssia, mutta viimeistään siellä.  (Istanbulissa on siis 16.-21.8.2013 konferenssi jonne toivottavasti Suomesta lähtee suuri joukko)

2.     Meidän tulee omaa tulevaisuuttamme suunnitellessa ottaa mukaan nuorempia ja uusia jäseniä, joita ei paina historian lasti. Hyödyllistä on myös kuunnella ulkopuolisia, miten he näkevät meidät.


3.    Kansainvälisen komitean tulee kehittää omaa toimintaansa niin, että jaetaan eri kansainvälisten järjestöjen seurantavastuu jäsenille.  Keskusjärjestöjemme (IFUW, UWE) ohella meidän tulee aktiivisesti seurata järjestöjä, joissa olemme tarkkailijoina (ECOSOC, OHCHR, Europen Women´s Lobby, European Council).

4.    Niin tärkeää kuin vaikuttaminen kansainvälisellä tasolla onkin, meidän on aloitettava lähiympäristöstä. Julkilausumat, politiikkojen tapaamiset ja lehtien mielipidekirjoitukset areena, josta käsin voimme toimia.

 Uskon, että ainakin kaksi asiaa tulevat hyödyttämään jäsenistöämme tulevaisuudessa. Uusi strategia tulee olemaan myös SANL:n  jäsenten ohjenuora.  Naisten koulutus ja koulutuksen mukainen työ on oikeus, jonka puolesta tulee toimia eri tasoilla.  Meidän tulee oppia hyödyntämään  niitä kanavia, joiden kautta voimme vaikuttaa niin kansallisiin kuin kansainvälisiin päätöksiin.
Marja Liisa Toivanen CIR, SANL