torstai 30. kesäkuuta 2011

Koulutus maksulliseksi?


Tasaisin väliajoin maassamme nousee esiin ajatus koulutuksen maksullisuudesta. Viimeksi Helsingin Sanomissa 12.6. taloustieteen professori Matti Virén ehdottaa Britannian mallia, jossa on koulutusmaksuja aletaan periä valmistumisen jälkeen.

Tässä mallissa on useita ongelmia. Ensinnäkin, jos vain korkeakoulutus olisi maksullinen, se voisi vähentää halukkuutta kouluttautua pitkälle, vaikka lahjakkuutta ja motivaatioita muuten olisikin. Hyvä koulutus kuitenkin hyödyttää paitsi yksilöä itseään, koko yhteiskuntaa. Toisekseen, nyky-yhteiskunnassa korkeakoulutus ei todellakaan ole mikään tae työllistymiselle. Korkeakoulutus itsessään on riski jo nytkin, sillä moni joutuu ottamaan opintolainaa, minkä maksaminen on hankalaa pätkä- ja silpputöiden sekä työttömyyden vuorotellessa valmistumisen jälkeen. Harva pystyy nytkään keskittymään opiskeluun ilman lainaa tai työntekoa: yleensä opiskelijat päätyvät tekemään huonosti palkattuja hanttihommia. Sellaisissa maissa, joissa koulutus on maksullista, opiskelijatyttöjen työskentely seksialalla ei ole lainkaan tavatonta.

Kolmas ongelma on sukupuolten välinen tasa-arvo. Yhä suurempi osa korkeakouluopiskelijoista on naisia, mutta naisten on erityisen vaikea työllistyä valmistumisen jälkeen varsinkin vakituisiin työsuhteisiin. Syynä on tietysti työnantajien syrjintä lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan. Jos lapsi tai lapset on jo tehty, syrjintä  perustuu pienen lapsen äitiyteen.

Minä aloitin yliopisto-opiskelun monen mutkan jälkeen vasta 25-vuotiaana ja valmistuin kolmikymppisenä laajalla tutkinnolla sekä kiitettävillä papereilla yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Pian valmistumiseni jälkeen sain lapsen. Vauvavuoden jälkeen alkoi armoton työnhaku. Pitkään ja tuloksetta. Lapseni on nyt 2,5-vuotias, ja kotiäitiyden lisäksi olen tehnyt satunnaisia kirjoitustöitä kotoa käsin sekä hieman kouluttajan keikkoja viikonloppuisin. Tuloni ovat jääneet todella mitättömiksi: lähinnä kyse on taskurahoista kotihoidontuen päälle. Tässä työnhaun varrella on itketty monet itkut ja olen pohtinut, kannattiko todella opiskella. Nyt onneni on kuitenkin kääntynyt, sillä syksyllä pääsen töihin. Mikä lottovoitto!

Olen lähtöisin työläisperheestä ja olen lähisukuni ensimmäinen maisteri. Arvostan todella paljon sitä, ettei Suomessa ole lukukausimaksuja. Toki koulutus maksaa yhteiskunnalle, mutta emmeköhän me suomalaiset maksa mielellämme veroja maksuttoman koulutuksen takaamiseksi.


Riina Simonen

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kympin tytöt ja kasin pojat

Asuuko viisaus vain miehissä, kysytään HS:n pääkirjoituksessa 30.5 2011. Kysymyksen taustana on  tieto, että kun Oral Hammaslääkäreiden toimitusjohtaja Marina Vahtola  eroaa tehtävästään yhtiön toimitusjohtajana, ei yhdessäkään suomalaisessa pörssiyhtiössä enää ole  johdossa  naista.
Viime viikolla pääkaupunkiseudun akateemisten naisten yhdistysten yhteisessä seminaarissa oli aiheena Kympin tytöt johtajina. Kolmen luennoitsijan sanoma oli HS:n pääkirjoituksen suuntainen; naisen tie johtoon on pitkä ja kivikkoinen.

Julkishallinnossa ja politiikassa naisia on nimitetty johtotehtäviin, mutta todellisesta tasa-arvosta ollaan vielä kaukana. Hyvä esimerkki oli seminaarin yhden luennoitsijan kertoma tapaus: tieteellisen konferenssin viidestäkymmenestä luennoitsijasta yksi oli nainen! Tieteellisestä pätevyydestä ei taatusti ollut kysymys, sillä naiset ovat jo nyt keskimäärin miehiä paremmin koulutettuja. Todennäköisemmin kyseessä on se, mihin HS viittaa pääkirjoituksessaan, asennevamma, joka tuntuu olevan erikoisen syvällä Suomessa.

Vielä ongelmallisempi on tilanne yritysmaailmassa. Siellä vallitsee edelleen kulttuuri, joka suosii miehiä johtoa valittaessa. Käytäntöä voidaan puolustella jopa sillä, että valintojen perusteena on henkilökohtainen pätevyys. Mutta kun pätevyyden kriteerit nousevat miehisestä organisaatiokulttuurista, veljesverkosto osaa nimetä sopivan johtajan jo ennen kuin varsinainen hakuprosessi edes käynnistyy.

HS:n pääkirjoituksen mukaan naisten nostaminen ylimmille paikoille laajentaisi yritysten rekrytointipohjaa. ja auttaisi hahmottamaan maailmaa nykyistä laajemmasta näkökulmasta. Sama koskee luonnollisesti myös julkishallintoa, jossa suuri osa akateemisen koulutuksen saaneista tällä hetkellä työskentelee.

Suomen Akateemisten Naisten Liitto on tänä vuonna panostanut erityisesti nuorten naisten ongelmallisten työtilanteiden esiintuomiseen. Se on tärkeä painopistealue, mutta tarvitaan muutakin.  SANL:n tulee seurata naisten urakehitystä. Ei riitä että hyvin koulutettu nainen saa työn, hänelle täytyy myös taata samat uralla etenemismahdollisuudet kuin miespuolisille kollegoille. 

Meidän tulee verkottua, selvittää mitä osaamista on niin nykyisissä kuin potentiaalisissa jäsenissä, tukea toisimme. Hyvä veli -verkostoja ei pidä lähteä jäljittelemään, mutta osaavat kanssasisaret ansaitsevat tuen. Ei ole yhteiskunnan eikä yksilön etujen mukaista että kympin tytöt häviävät kilpailussa kasin pojille.

Marja Liisa Toivanen