maanantai 9. toukokuuta 2016

Perhevapaiden uudistamiseen tarvitaan poliittista tahtoa

Koulutuksessa ja opiskelussa on runsaassa vuosisadassa tapahtunut vallankumous: naiset voivat opiskella samanarvoisina miesten kanssa. Nuoripari vielä jakaa kotityöt, mutta kun ensimmäinen lapsi syntyy, palataan vanhaan järjestykseen. Vaimo/äiti vastaa kotitöistä, lastenhoidosta ja kasvatuksesta. Silloinkin kun äiti on kokopäivätyössä, hän tekee puolisoaan enemmän kotitöitä ja on pääasiallisesti vastuussa lastenhoidosta.

Näillä äänenpainoilla keskusteltiin 18.-20.4.2016 Amsterdamissa järjestetyssä konferensissa Sustainable Development Goals and Gender Equality: the Role of Familypolicies and exhance of good practices. Järjestelyistä vastasivat EU:n perhejärjestöjen liitto COFACE, Amsterdamin yliopisto sekä YK:n alainen Talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC.

Etelä-Euroopassa valitaan perhe tai ura, pohjoisessa tehdään osa-aikatyötä

Euroopan Unionissa on monenlaisia perhepoliittisia ratkaisuja. Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa isoäidit ovat merkittävä lasten päivähoidon voimavara. Ellei lähiomaisista apua löydy, joutuu moni eteläeurooppalaiinen nainen oikeasti valitsemaan, haluaako uran vai perheen. Omaa kieltään puhuu maanosan alhaisimpiin kuuluva syntyvyys. Vanha malli, jossa mies tuo leivän kotiin ja vaimo huolehtii perheestä, ei enää toimi.

Keski-Euroopassa ratkaisu on äitien osa-aikatyö. Näin on helpompi sovittaa yhteen työn ja perhe-elämän tarpeet. Isäntämaassa, Hollannissa  naisten osa-aikatyö on  yleistä. Myös miehet tekevät osa-aikatyötä, mutta useimmiten työuran alussa tai lopussa. Samoin Pohjoismaissa, Suomea lukuun ottamatta, pienten lasten äidit ja yhä useammin myös isät ovat osa-aikatyössä. Suomessa naisten kokopäivätyö on muuta Eurooppaa yleisempää myös silloin, kun lapset ovat pieniä.

Konferenssin osanottajien mielestä onnistuneinta perhepolitiikkaa harjoitetaan Pohjoismaissa. Seurauksena syntyvyys on maanosan korkeimpiin kuuluvaa ja naisten työssäkäynti yleistä. Tasa-arvon kannalta laadukas päivähoito on välttämätön, mutta ei yksin riittävä ehto. Perhevapaan pituus, korvaustaso, mahdollisuus jakaa vapaa toisen vanhemman kanssa, lasten lukumäärä sekä mahdolliset erityistarpeet vaikuttavat siihen, millaisia ratkaisuja perheissä tehdään.

Islannissa ja Ruotsissa isille on toimivat perhevapaakiintiöt

Pohjoismaissa lanseerattiin ensimmäisenä perhevapaaseen isäviikko, jota on sittemmin asteittain pidennetty. Pisimmälle tasa-arvossa on päästy Islannissa, jossa isälle ja äidille on varattu oma kolmen kuukauden jakso, jota ei voi luovuttaa toiselle. Lisäksi kolmen kuukauden jakso on vapaasti valittavissa. Ruotsissa perhevapaapäivistä äidille on kiintiöity kaksi kuukautta, samoin isälle. Loput ajasta vanhemmat voivat valita haluamallaan tavalla. Perhevapaapäiviä voi käyttää joustavasti, kunnes lapsi on kouluiässä, joten ruotsalaisvanhemmat tekevät usein lyhennettyä viikkoa tai osapäivätyötä.

Ruotsissa  suurin osa isistä käyttääkin oikeutensa perhevapaaseen täysimääräisesti. Merkitystä on sillä, missä vaiheessa isä käyttää perhevapaansa. Tutkimuksessa todettiin, että mikäli isä käyttää perhevapaaosuutensa  vauvan ensimmäisen kahdeksantoista kuukauden aikana,  se vaikuttaa positiivisesti parisuhteeseen, edistää naisten työhön paluutta ja vieläpä  lisää halukkuutta toisen lapsen hankintaan. Toisaalta jos isä jää kotiin hoitamaan myös toista lasta, kolmannen lapsen todennäköisyys pienenee. Tutkija arveli, että Ruotsissa isäkiintiön pitäminen on sosiaalinen normi samoin kuin kahden lapsen perhe.

Suomessa asenteet muuttuvat liian hitaasti

Suomen perhevapaa on jäykkä ja monimutkainen eikä se kohtele vanhempia tasa-arvoisesti. Se on paikka paikan päälle - tyyliin vuosien varrella moneen kertaan korjailtu malli. Uusia avauksia on viime kuukausien aikana tullut ammattiyhdistysliikkeeltä.  Akava haluaa parempaa kompensaatiota  perhevapaisiin, STTK esittää 6+6+6 –mallia ja SAK koko järjestelmän uusimista ja modernisointia. Myös Väestöliitto on esittänyt omaa joustomalliaan.

Perhevapaa vaikuttaa työelämään, naisten ja miesten tasa-arvoon sekä luonnollisesti lasten hyvinvointiin. Suomessa ihmetellään ja ihaillaan ruotsalaisisien perhevapaiden käyttöä. Miksi suomalaismiehet  eivät ole yhtä perhemyönteisiä? Tutkimuksen mukaan isien oma kiintiö, kunnollinen korvaustaso ja joustavuus vaikuttavat positiivisesti perhevapaan käyttöön. Kulttuurin ja asenteiden muuttaminen vie vuosikymmeniä. Laki sen sijaan on yksinkertainen muuttaa, kuten toisessa ajankohtaisessa seminaarissa Naisen nakerrettu euro (28.4.2016) todettiin. Hyviä malleja on, muuta ei tarvita kuin poliittista tahtoa!

Helena Hiila-O´Brien
SANL-FKAF:n hallitusjäsen
Helsingin Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtaja
hiilahelena[a]gmail.com

torstai 28. huhtikuuta 2016

Yliopistoissa tarvitaan avoimet kriteerit irtisanomisille

Akateemisten Naisten maailmanjärjestön Graduate Women Internationalin tiedotteesta osui äsken silmääni minulle entuudestaan tuntemattoman verkoston, Scholars at Risk, seminaari. Aikaisemmin niin innolla koulutuksen nimeen vannoneessa Suomessa otsikko on ollut tänä keväänä täyttä totta. Tuskin meillä tutkijat ovat hengenvaarassa, mutta turvalliselta ei todellakaan tunnu yliopistoissamme työskentelevien tilanne. Irtisanomiset ovat vieneet yliopistoista työnilon, ehkä pahiten Helsingistä.

Omasta kokemuksesta tiedän, että irtisanomistiedon välittäminen ei ollut helppoa 1990-luvullakaan. Minulla ei ollut mitään ennakkokoulutusta asian hoitamiseen, mutta jo terve maatiaisjärki sanoi, että sähköposti/kirjelappunen tai työtilan aula tiedotustilana ei tullut kysymykseen. Veronmaksajana kyselen, mitä on saatu aikaan johtamiskoulutukseen upotetuilla varoilla, jos yliopiston työntekijä saa tiedon irtisanomisestaan sähköpostilla, jota voi odottaa klo 15.00 - 15.15 tai jos tietoa jaetaan suuressa salissa, missä ei ole minkäänlaista yksityisyydensuojaa. Ei todellakaan voi puhua HR-osaamisen korkeasta laadusta!

Ainakin osa tehtäviin jääneistä oli saanut Helsingin yliopistolta myös ohjeen olla puhumatta irtisanomista. Miksi tällainen salaperäisyys? Yliopistojen virkojen täytössä arvioinneista ja arvioijien soveltuvuudesta ollaan tarkkoja. Avoimet, selvät kriteerit tarvitaan myös irtisanomisiin.  Ei kuka tahansa pysty arvioimaan kenen tahansa kompetenssia.

Sukupuolten tasa-arvon nimiin vannotaan myös yliopistojen hallinnossa. Jos irtisanomisien perusteista ei saa puhua, niin miten voimme olla varmoja, että kohteeksi joutuneet ovat vain ”sattumalta” 50+ naisia.

Irtisanotuissa on ymmärtääkseni runsaasti hallintohenkilöstöä. On helppo sanoa, että Helsingin yliopiston hallinto on paisunut vuosien kuluessa. Ajateltiinko tehtävien yhdistämistä? Olisiko ollut mahdollista siirto toiseen yksikköön?  En tunne riittävästi yliopistojen hallintoa, mutta kokemuksesta tiedän, että ”teknisen hallintohenkilöstön” vähentäminen harvoin lisää tehokkuutta. Taitava tutkija ei aina ole loistava matkalaskujen tai tiedotteen tekijä.

Olen onnellisesti eläkkeellä. Silti ajattelen, että sen paremmin minä kuin muutkaan SANL-FKAF:n jäsenet emme saisi pysyä hiljaa. En missään tapauksessa vastusta Suomen hallituksen ajatuksia siitä, että Suomessa on säästettävä. En vaadi eläkeläisten taitetun indeksin poistamista. Puhun innokkaasti palvelujen ostamisen puolesta. En vain usko, että koulutuksessa säästäminen tuottaa hyvän tuloksen. Sisaret, vastataan myös silloin, kun ei kysytä!

Marja Liisa Toivanen
Vantaan Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtaja
marjatoivanen[a]hotmail.com

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Terveisiä Kosovosta: Suomen peruskoulu mallina maailmalla

Toisinaan on mukavaa olla suomalainen ulkomailla. Tunsin suurta ylpeyttä, kun Kosovossa käydessäni EU:n tiedotustoimisto mainosti suomalaista peruskoulua. Aiheesta järjestettiin 7.4.2016 elokuvanäytös: The Finland Phenome - Inside the World´s Most Suprising School System. Virkailijat innostuivat, kun kuulivat että olen Suomesta. Mikä se salaisuus on, kerro meille, minulta tivattiin. Kertasin kaiken muistamani: opettajien hyvä taso ja yleinen arvostus yhteiskunnassa, lämmin koululounas, välitunnit jolloin on mentävä ulos virkistäytymään, ja ennen kaikkea yleinen ilmainen koulu, joka on kaikille oppilaille sama. Ei yksityiskouluja, ei koulupukuja. Toki myös ongelmia, joista ehkä keskeisin koulushoppailun yleistyminen, joka voi merkitä jakoa hyviin ja ei- niin-hyviin kouluihin. Valtaosa vanhemmista kuitenkin valitsee lapsilleen lähikoulun.

Tapasin  Kosovossa myös Kirsi Lindroosin, joka johtaa suurta Twinning-projektia. Kyseessä on EU:n rahoittama, noin kolmen miljoonan euron hanke. Se on jatkunut vuodesta 2014 ja päättyy vuoden 2017 alussa. Tavoitteena on koulutuksen tasa-arvon edistäminen ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Erityistä huomiota kiinnitetään koulutuksen laatuun ja opetus- ja oppimisvälineisiin ja opettajien täydennyskoulutukseen. Koulutus on ollut keskeinen keino, jolla Suomi on nostettu takapajulasta yhdeksi maailman hyvinvoivimmaksi maaksi. Eipä siis ihme, että Suomi voitti kilpailun Twinning-projektista ja toteuttaa sitä nyt yhdessä Itävallan kanssa. 



Oikealta: Helena Hiila-O'Brien, Learning together -projektin johtaja Kirsi Lindroos ja hänen assistenttinsa Alberta Alihajdari.

Lindroos mainitsi, että projektin ansiosta Kosovossa on kiinnitetty erityistä huomiota inkluusioon eli yhtäläiseen ja yhteiseen oppioikeuteen kaikille oppilaille olipa sitten kyseessä vammainen tai vähemmistöön kuuluva lapsi. Sodan jäljiltä Kosovon albaanien ja serbien välit saattavat vielä olla tulehtuneet. Romanien tilanne on kaikkein heikoin. Pristinan kaduilla näkee jatkuvasti romanitaustaisia kerjäläislapsia. Rehtorin ja opettajien asenteesta riippuu, pääsevätkö kaikki kouluun vai ei. Kosovolainen erikoisuus on, että rehtorit valitaan poliittisin perustein neljäksi vuodeksi, jota aikaa voi pidentää vielä toisella neljän vuoden jaksolla. Ongelmana on  että saavutetut hyvät käytännöt eivät välttämättä jatku.

Lindroosin mukaan Kosovossa on saatu paljon edistystä aikaan koulurintamalla, joskin myös ongelmia on. Luottamus ja yhteistyö ministeriön ja paikallistason välillä ei ole paras mahdollinen. Lisäksi opetusmateriaalista on puutetta, ja erityisesti tämä koettelee tietotekniikkaa. Tietokoneita ei ole läheskään riittävästi ja monin paikoin internetyhteys on heikko, jopa sähköt katkeilevat aika-ajoin. Koulut pursuavat oppilaita ja siksipä useissa kouluissa on vuoroluku. Sanomattakin selvää on, että luokat ovat isoja. Tilanne taitaa olla samanlainen kuin Suomessa 1950-luvulla. Haasteita siis riittää, mutta eipä Twinning-projektia tarvittaisi, jos kaikki olisi kunnossa.

Itselleni vaikeinta Kosovossa on kohdata romaanilapsia, jotka kerjäävät kaduille ja ravintoloissa. Jos annan rahaa, tuenko vain omalta osaltani asiantilan jatkumista? Jos en anna, olenko vain itsekäs ulkomaalainen kun samalla näen, että paikalliset antavat lanttejaan? Mitä Kirsi Lindroos neuvoo tekemään? - En tiedä itsekään, hän vastaa. Yleensä en anna, mutta toisinaan kuitenkin annan. Kirsi kertoo, että toiminta on organisoitua  ja rahat menevät aikuisille. - Näiden lasten pitäisi olla koulussa eikä kerjuulla! Niinpä.

Koulu ei toimi erillisenä saarakkeena yhteiskunnassa, toteavat EU-tiedotustoimiston virkailijat. Kun koko yhteiskunta kehittyy ja ottaa vastuuta kaikista ihmisistä, voi koulukin kehittyä. Kuitenkin juuri lapsiin ja nuoriin kannattaa panostaa. He ovat tulevaisuus niin Kosovossa kuin Suomessa. Toivottavasti kruununjalokivemme peruskoulu voi säilyttää tasonsa jatkossakin ja olla mallina myös muille maille.

Helena Hiila-O´Brien
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
(hiilahelena[a]gmail.com)

perjantai 8. huhtikuuta 2016

CSW60-kokous YK:ssa: Naiset muuttavat maailman

Naisten asema ja oikeudet osana kestävää kehitystä oli teemana vuosittaiselle YK:n Commission on the Status of Women -kokoukselle, joka ruuhkautti jälleen YK:n päämajan New Yorkissa 14 - 24.3.2016.


- Olette täällä muuttaaksenne maailmaa, totesi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon avajaispuheessaan innostuneelle CSW60:n kokousyleisölle. Yhdeksän vuotta YK:ta luotsannut pääsihteeri korosti, että niin hallitusten, yksityissektorin, yhteisöjen kuin yksilöidenkin on kaikkien yhdessä osallistuttava kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen.

Tuhansia kokousedustajia ympäri maailmaa kerännyt istunto käsitteli naisten poliittista ja taloudellista asemaa osana globaalia kestävää kehitystä. CSW-kokous antaa myös kansalaisjärjestöille mahdollisuuden vaikuttaa istunnon loppupäätelmiin.

CSW60-istunnon viralliset oheistapahtumat (side events) ja kaikille avoimet rinnakkaistapahtumat (parallel events) sekä viralliset ministeritason istunnot keskittyivät naisten voimaannuttamisen ja kestävän kehityksen teemaan useista eri lähtökohdista. Maailmanjärjestömme Graduate Women International ja Suomen Akateemisten Naisten Liitto painottavat koulutuksen tärkeyttä ja etenkin tyttöjen koulutusmahdollisuuksien edistämistä kaikissa YK:n jäsenvaltioissa.

Koulutus on suorastaan perusta YK:n syyskuussa 2015 julkaisemille Kestävän kehityksen ohjelmalle, jossa on 17 tavoitetta. Tavoiteohjelma kattaa laajan skaalan globaaleja pyrkimyksiä köyhyyden poistamisesta planeettamme suojeluun, naisten tasa-arvoon ja hyvinvoinnin takaamiseen kaikille.
Puheenvuoroissaan kokousedustajat toivat esille naisten kohtaamia haasteita tasa-arvopyrkimyksissään eri maissa. – Tasa-arvosta hyötyvät kaikki yhteiskunnan osapuolet, puhujat muistuttivat toistuvasti. – Nyt on fokusoitava ja investoitava resursseja nuorisoon, kuului useissa puheenvuoroissa. Myös naisten asema työelämässä, erityisesti STEM-sektorilla, nousi esiin kansainvälisissä puheenvuoroissa. Esimerkiksi Tanskassa 20 prosenttia it-alan paikoista jää täyttämättä pätevien hakijoiden puutteessa.  – Tässä on naisilla mahdollisuus, etenkin kun teknisen alan työpaikat yhä lisääntyvät vuosittain, korostivat puhujat.

CSW60 -kokouksen yhteydessä järjestetyssä Helvi Sipilä -seminaarissa oli tänä vuonna aiheena Naiset rauhan ja turvallisuuden keskiössä. Ajankohtainen aihe keräsi konferenssihuoneen täyteen kansainvälistä yleisöä kuulemaan esityksiä rauhanprosesseista eri puolilla maailmaa.

CSW60 -kokouksen loppupäätelmissä todetaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus taloudelliseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen kehittymiseen. Päätelmä suosittaa vahvistamaan naisten osuutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kaikilla sektoreilla, myös turvallisuuteen ja rauhaan liittyvissä kysymyksissä.

CSW60 -kokouksen suuri huolenaihe on edelleen YK:n sovittujen päätöslauselmien noudattaminen käytännössä. Kokous antoi kuitenkin myös uskoa muutoksen mahdollisuuteen. – Yksi lapsi, yksi opettaja voi muuttaa maailman, painotti GWI:n aktiivijäsen, professori Shirley Randall Nobelin rauhanpalkinnon saanutta Malala Yousafzaita siteeraten. – Katsoessani koulutusprojektissamme miten nuori ensimmäistä kertaa otti kynän käteensä, ajattelin, että juuri hän voi muuttaa maailman, yksi kerrallaan!  kertoi Randall kokemuksistaan uraauurtavassa koulutusprojektissaan Bangladeshissa.




Niini Vartia-Paukku
SANL-FKAF:n hallitusjäsen
cultureconnecting(a)gmail.com


tiistai 22. maaliskuuta 2016

Naiset rauhan ja turvan keskiössä - 11. kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaari YK:ssa

Nyt on aika muuttaa käytäntöjä ja ottaa myös naiset mukaan rauhanprosesseihin. Tutkimusten mukaan naisten läsnäolo neuvotteluissa vaikuttaa positiivisesti rauhansopimusten pysyvyyteen.


Naisten asemaa rauhan rakentamisessa tarkasteltiin New Yorkissa YK:n Commission on the Status of Women -kokouksen yhteydessä pidetyssä Helvi Sipilä -seminaarissa. Vuosittaisen seminaarin teemana oli tällä kertaa Naiset rauhan ja turvallisuuden keskiössä.

- YK:n yksi tärkeä tavoite on estää konflikteja ja luoda rauhaa, totesi seminaarin avannut Suomen YK edustuston suurlähettiläs Kai Sauer. Helvi Sipilä -seminaarin moderaattorina toiminut Naisjärjestöjen Keskusliiton (NJKL) tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Eva Biaudet kehotti naisia ottamaan haltuun oman tilansa ja muistutti, että naisten osuutta yhteiskunnallisilla johtopaikoilla, diplomatiassa ja rauhanneuvotteluissa tulisi edelleen vahvistaa. – Meidän on seisottava niiden naisten takana, joilla on rohkeutta taistella naisten oikeuksien puolesta, vetosi Biaudet kansainväliseen yleisöön, joka täytti YK:n konferenssihuoneen ääriään myöten.

Eva Biaudet.

Helvi Sipilä, ensimmäinen naispuolinen YK:n apulaispääsihteeri, antoi vahvan esikuvan naisille, jotka tekevät työtä tasa-arvon saavuttamiseksi. YK:n nykyisen pääsihteerin kauden päättyessä 2016 lopulla keskusteluja mahdollisista naisehdokkaista käydään YK:n käytävillä. – Helvi Sipilä olisi ollut innolla mukana tässä keskustelussa, huomautti avauspuheenvuorossaan suurlähettiläs Sauer.

Naisten asemaa rauhan ja turvallisuuden keskiössä käsiteltiin seminaarissa eri lähtökohdista ja myös eri maantieteellisiltä alueilta. Puheosuuden aloittanut UN Womenin rauhan ja turvallisuuden yksikön päällikkö  Päivi Kannisto perusteli, miksi naisten tulee osallistua rauhanprosesseihin: kansainväliset tutkimukset osoittavat selkeästi, mikä positiivinen vaikutus naisten osallistumisella on esimerkiksi rauhansopimusten pysyvyyteen. Tutkimus 31 rauhanprosessista, jotka käytiin vuosina 1992-2011, osoittaa kuitenkin, että vain noin yhdeksän prosenttia rauhanneuvottelijoista oli naisia. – Mutta rauhaa ei luoda sillä, että allekirjoitetaan rauhansopimus. Rauhaa tulee rakentaa, muistuttaa Päivi Kannisto.

Nuorten korkeatasoinen koulutus luo pohjaa tasapainoiselle yhteiskunnalle. Graduate Women International -organisaation DR Kongon järjestön edustaja Jolie Massay kertoi Helvi Sipilä -seminaarin yleisölle tavoitteestaan ilmaisen koulutuksen takaamiseksi DR Kongon kaikille lapsille, myös tytöille. Hän painottaa, että rauhaa rakentavia sopimuksia voidaan ratifioida, mutta käytäntöönpano usein puuttuu. Jolie Massay vetosi myös kansainväliseen yhteisöön pysyvän rauhan saamiseksi DR Kongoon.

Andrea Gradiz, nuori YWCA:n (Young Women’s Christian Association) varapresidentti, kertoi Helvi Sipilä -seminaarissa esimerkkejä kotimaansa Hondurasin nuorten naisten kokemista monista epäkohdista kuten turvattomuudesta, seksuaalisesta väkivallasta ja köyhyydestä. Hän peräänkuuluttaakin nuorten naisten voimaantumista niin kotona, työelämässä kuin politiikassa. Andrea Gradiz vetoaa sukupuolten tasa-arvon 50-50 -tavoitetta hallituksiin ja myös yksityiselle sektorille, jossa naisten mukanaolon on todettu edistävän tehokkuutta kaikilla osa-alueilla.

Puheenjohtaja Eva Biaudet pahoitteli, että rauhaa edistävien sopimusten ja niiden käytäntöön ottamisessa on yhä suuri kuilu. - Naisilla on nyt mahdollisuus saada aikaan muutos ja edesauttaa kestävien rauhansopimusten aikaansaamista, painotti Biaudet.

Andrea Michelle Gradiz Diaz, Kai Sauer, Eva Biaudet, Jolie Massay Duye ja Päivi Kannisto.

Suurlähettiläs Sauer huomautti Helvi Sipilä Seminaarin olevan jälleen hyvä osoitus suomalaisesta käytännöstä, jonka mukaan asioita tehdään yhdessä. Seminaarin järjestävät vuosittain Suomen Akateemisten Naisten Liitto yhdessä Suomen YK-edustuston, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Naisjärjestö yhteistyössä - NYTKISin, NNKY-liiton sekä Suomen UN Womenin kanssa. Ensi vuonna taas!

Niini Vartia-Paukku

Teksti ja kuvat:
Niini Vartia-Paukku,
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
(cultureconnecting(a)gmail.com

Women at the Heart of Peace and Security - CSW60 Helvi Sipilä Seminar March 17th 2016

A new approach is required, where women are given a greater role in peace-building efforts. Recent studies indicate that more sustainable peace agreements are reached when women are included in the peace processes.



The theme “Women at the Heart of Peace and Security” was discussed at the 11. Helvi Sipilä Seminar that was held at the CSW60 at the UN in New York on March 17th 2016.  Helvi Sipilä, a Finnish lawyer and diplomat, was the first female Assistant Secretary-General of the UN.

- Women could make a change for building lasting peace, said the chair of the Seminar Eva Biaudet, President of the National Council of Women of Finland and Representative at the Finnish Parliament. – There still remains a huge implementation gap between resolutions made and their implementation, said Biaudet.

Eva Biaudet, the chair of the seminar.

In the opening remarks of the seminar Ambassador Kai Sauer noted that Helvi Sipilä gave a lasting legacy to women in their efforts to achieve gender equality. He added that Helvi Sipilä would surely have been interested in the debates presently taking place about the possibility of a female successor for the UN Secretary-General in 2017.

According to Päivi Kannisto, Chief of the Peace and Security Unit of UN Women, The Global Study and other recent studies provide evidence confirming that women’s meaningful participation and representation in decision-making enhances the quality of peace and security work and outcomes – not to mention that it is also a human right.  Yet, a study of 31 peace processes, which took place from 1992 to 2011, revealed that less than 9 per cent of those at the peace table were women. Kannisto reminded that peace does not happen when you sign an agreement, it needs to be built.

Quality education helps develop a balanced future society. Jolie Massay, CIR, the Congolese Federation of University Women hopes that in the future all girls in the D.R. Congo could be given free schooling. - How can we build peace and security without women? Asks Jolie Massay. She urges women to organize themselves to make a better future for themselves and their families. Jolie Massay says that the international community can also help in finding ways to develop sustainable peace in the D.R. of Congo.

Andrea Gradiz, Vice President, World YWCA described the many challenges that young women face in her home country Honduras, such as sexual harassment and poverty. Womens’ empowerment is needed in peace-building efforts, but also at home and in the labor market. Women are also needed in politics and Andrea Gradiz hopes to see the equal gender balance of 50-50 both in the government and in the private sector, where the presence of women has been proven to develop better functioning in all sectors.
Andrea Michelle Gradiz Diaz, Kai Sauer, Eva Biaudet, Jolie Massay Duye and Päivi Kannisto.

Ambassador Sauer, Permanent Representative of Finland to the United Nations, reminded that the Helvi Sipilä Seminar is a good example of a Finnish tradition of doing things together. The event was organized by the Finnish Federation of Graduate Women together with the Permanent Mission of Finland to the UN and four other women’s organizations in Finland.

Niini Vartia-Paukku, our representative at the CSW60

Niini Vartia-Paukku
Finnish Federation of Graduate Women
cultureconnecting(a)gmail.com


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Miesten kotimarkkina-asemaa on parannettava

Olemme viime aikoina lukeneet lehdistä miten miesten asema kotona ja parisuhteessa on huono - jopa huonompi kuin perheen koiran. Asialle onkin tehtävä jotain sukupuolten onnellisuuden ja kansakunnan tulevaisuuden turvaamiseksi. Saattaahan tuolla koiran asemalla olla jopa yhteys Suomen nälkävuosien tasolle vajonneeseen syntyvyyteenkin.

Paljon puhutaan naisten työmarkkina-aseman heikkoudesta ja samalla jää huomiotta, että ilmiön peilikuva on miesten heikko kotimarkkina-asema. Miehet käyttävät vanhempainvapaasta edelleen huomattavasti vähemmän kuin naiset. Kotihoidon tukea käyttää noin 10% miehistä. Akateemisistakin miehistä, jotka sentään käyttävät osan isille korvamerkitystä vapaastaan, vain harva käyttää koko jaksoa. 90% kaikista perhevapaista on äitien pitämiä.

Kaikilla markkinoilla tarvitaan taitoja, niin kotimarkkinoillakin. Parhaiten mies kasvattaa omia vanhemmuustaitojaan käyttämällä oman osuutensa perhevapaista, jäämällä hoitamaan sairasta lasta siinä kuin vaimonsakin, osallistumalla neuvolakäynteihin ja vanhempainiltoihin. Tasa-arvo kotitöissä ja lastenkasvatuksessa indikoi tasa-arvoa työssä ja toimeentulossa.

Tarvitaankin uutta ajattelua sekä työpaikoilla että kotona. Esimerkki luo ilmapiirin, jossa mies uskaltaa käyttää hänelle lakisääteisiä perhevapaaetuuksia. Tervetuloa uudenlaiset pomot, joilla on pieniä lapsia ja jotka tunnustatte sen myös omilla valinnoillanne perheiden hyväksi. Tervetuloa uudenajan työkaverit, jotka ette katso vinoon työkaveria, joka jää isyysvapaalle tai hoitamaan sairasta lasta. Voitte itse tarvita samaa joustoa, jos ette lastenne takia niin vaikkapa ikääntyvien vanhempienne vuoksi. Kun antaa niin jossain vaiheessa saakin.

Perheessäkin tarvitaan joustoa - asenteissa. Kyllä isäkin osaa sen vaipan vaihtaa tai pukea lapsen päiväkotia varten. Hän ehkä tekee sen eri tavalla, mutta  tarpeeksi hyvin. Isät tarvitsevat luottamusta ja kannustusta siihen, että heitä tarvitaan kotona ja he osaavat hoitaa hommat. Lapsen ja isän kiintymyssuhde voimistuu -  eipä olekaan niin helppoa jättää isää pelkäksi elatusvelvolliseksi, jos ero kohtaa. Ja ehkäpä eron riskikin pienenee.

Yhteiskunnalta vaaditaan isälle tarkoitetun perhevapaan pidentämistä. Mahdollinen tapa on edetä kohti 6+6+6 -mallia, jossa on selvät kiintiöt kummallekin vanhemmalle. Ruotsin malli on mielestäni paras: siinä syntyvää vauvaa varten on 480 perhevapaapäivää isän ja äidin jaettavaksi suhteellisen pitkällä aikavälillä. Äidit ja myös monet isät toivovat lisää osa-aikatyömahdollisuuksia, siitäkin on naapurimaassa hyviä kokemusia.

Miehen hyvä kotimarkkina-asema vahvistaa naisten työmarkkina-asemaa ja koko perheen hyvinvointia.

Yllä olevat ajatukset pohjautuvat STTK:n Naisten päivän seminaariin ”Työn ja Perhe” 8.3. 2016.

Helena Hiila-O'Brien
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja
Helsingin Akateemisten Naisten puheenjohtaja